Eino Leino

Eino Leino (natus Armas Einar Leopold Lönnbohm 6 Iulii 1878 in Paldamone, mortuus 10 Ianuarii 1926 in Tuusula, Finnia) fuit illustris scriptor, poeta, diurnarius, interpretator Finnicus, qui unus ex gravissimis scriptoribus Finnicis habetur. Praeter poemata et mythistorias etiam fabulas composuit. Annis 1912-1914 conversio tripertita Finnica a Leinone conscripta de Divina Comoedia Dantis Alagherii edita est. Opus autem suum Helkavirsiä (anno 1903) in Latinam conversum est a latinista Finnico Thoma Pekkanen.

Eino Leino, 1912

Ruislinnun laulu korvissani

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Miksi metsän tummuus sävelehen?

Kosk' on mustaa murhe ylpeäin.

Miksi juovat päivän laskenehen?

Koska monta nuorta unta näin.

Miksi etäisien vuorten siinto?

Koska sinne on silmäin kiinto.

Miksi vanamoiden valjut lemut?

Koska päättyneet on päivän kemut.

Miksi varjot virran veen?

Kosk' on mieli mulla siimekseen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär' elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

• CARMEN NOCTURNUM: Supra spicas - cantat philomena - / pendet caelo luna lucida, / fert felicitatem nox serena, / fit convallis rore humida. / Non congaudeo, non gemo tristis, / sit obscuritas in silvis istis, / nubes rutilans in occidente, / color collis vento dormiente, / floris odor, umbra fluminis, / unde causam sumam carminis. // Tibi canto, virgo, flos decorus, / infers intra me silentium, / numen, tibi factus sum canorus, / es corolla, virens folium. / Non iam sequor ignes incubonum, / cum possideo fortunae bonum. / Circa vitae circulus artatur, / aura tacet, hora non mutatur. / Cemo tenebrosam semitam, / domum versus fert incognitam.

• HALLA: Halla, domina deformis, / vetus mulier, morosa, / male filios curabat, / suis liberis lallabat. // Cum infantes custodiret, / vocem asperam tollebat / quiescentibus in cunis, / ut lapideis, tam duris; / cum moneret, adhibebat / ramum bini resinosum, / natos cum foveret, foras / expellebat tunicatos. // Inde populus stupendus, / varis pedibus evasit, / est exorta gens distorta, / pusillanimis, strabona; / magnis est malitiosa, / parvis contumeliosa, / suis invida vicinis, / clauda, torva, truculenta, / vitae gaudia vitabat, / solis lumine carebat; / cupis similes puellae / puerique penicillis, / omnes diri sicut dumi, / strepitantes, crepitantes ...

(Helkavirsiä, Artipictura Oy, 2003, ISBN 952-5347-08-7, in Latinum vertit Tuomo Pekkanen)